Sairastelut on nyt sairasteltu, näin päätin. Räkä ja roiskis -olotila on poistunut (poistumassa) eikä minnekään kolota normaalia enempää, siispä jostain aikaa käsitöille! Tänään sitä luontoäidin toimesta hieman tulikin, kun aamulla soitettiin, että tämänpäiväiset esteratsastuksen kilpailuharjoitukset perutaan voimakkaan lumentulon takia. Harmi, mutta minkäs teet ja minä sain vapaapäivän!

Viimeaikoina en ole puikkoihin koskenut, olen täysin koukkuuntunut. Pojalle aloitin virkkaamaan pipoa jo vappuna ja se valmistuikin sitten lopulta. En vaan tullut päätelleeksi lankoja vaan aloitin toista pipoa naapurin 2-vuotiaalle. Omani kyseli aika usein piponsa perään ja sanoin aina, että sen voi ottaa käyttöön sitten kun äiti on päätellyt langat. No, viime sunnuntaina (äitienpäivänä) olin kisoissa ja perheen miespuoliset keskenään kotona rauhallista aamua viettämässä. Mies oli ollut toisessa huoneessa, kun 3-vuotias oli päättänyt auttaa äitiä; hän oli siirtänyt korituolin huoneen poikki kirjahyllyn luo, kiivennyt tuolille ja ottanut ylimmältä hyllyltä omat saksensa. Päättelemättömät langat juuresta poikki ja sen pituinen se. Hmm. Poika oli pahoillaan, kun kisakentän laidalla kertoi tapahtuneesta minulle. En voinut olla lainkaan vihastunut, kun hän oli niin aito ja pettynyt, kun pipo levisi käsiin... Sovittiin, että teen hänelle uuden, mutta vastapalvelukseksi hän ei enää oma-aloitteisesti päättele lankoja...

Virkun innoittamana olen aloittanut projektin liittyen vessapapereihin, se on edistynyt ihan kivasti. Näytän sen sitten, kunhan on jotain muuta kuin keskeneräisyyttä tarjottavana. Jotain valmistakin on, virkattu kassi. Tämä kassi ei jää näihin nurkkiin lojumaan, vaan se on lähdössä lahjaksi. Työhön ei ole olemassa ohjetta, ei edes luonnosta paperin kulmassa, mutta mielestäni tästä tuli kiva. Kuvassa langan värikin on aika todenperäinen, kerrankin.

1569343.jpg

Lanka: Novita Tahiti, violetti
Koukku: 2½
Malli: oma
Kommentti: Lahjaksi tehty, tykkään lopputuloksesta.