Kävin tänään tekemässä yhdet esteratsastuksen kilpailuharjoitukset tuolla maakunnassa. Vähäisestä talkoolaisten ja suurehkosta osallistujien määrästä huolimatta kisat onnistuivat mukavasti. Kilpailuista ajelin ystäväni luokse ja ratsastin, kahdella hevosella! Ensin "Kettusella", josta on ollut aiemminkin tekstiä. Sitä vain hetken, esittelin hevosta sitä katsomaan tulleelle perheelle. Hitsi, että tuli kuuma! Ja sitten pääsin mammalomalta palailevan "Pilen" selkään. Pilistely on aina miellyttävää, mutta nyt se oli jotain lähes sanoinkuvaamattoman hienoa. Hevoselle on tehnyt uskomattoman hyvää mammailu, oli niin pehmeä, kuuliainen ja helposti läpiratsastettu, ettei ole tosikaan! Liikkui rennosti ja keskittyneesti, ei välittänyt vaikka "Unna"-vauva huuteli äitiään. Teki kaiken mitä pyysin, helposti. Yritin olla virnuilematta nautinnosta ratsailla, ettei vaan ötököitä olisi lentänyt hampaideni väliin. Minulle ei tullut edes hiki, fiilistelin vain. Kruununa ratsimisessa oli laukat molempiin suuntiin, rennot ja maltilliset suoritukset sekä se nopea rauhoittuminen takaisin muotoon ravissa laukkojen jälkeen. Tunne oli mieletön! Ystäväni kysyi tuntemuksiani, jolloin totesin, etten voi puhua, sillä olin tosi lähellä pillahtaa itkuun. Niin hienoa se oli. Kiitos rakas ystäväni!!