Meillä on nyt vajaa 3-vuotiaan pojan nukkumisen tai lähinnä nukahtamisen kanssa sellainen tilanne, että...

OK, aloitetaan alusta. Poika ei halua / osaa nukahtaa itse yksin eikä yleensä tahtoisi tai malttaisi muutoinkaan mielellään rauhoittua yöunille (eikä satunnaisesti viikonloppuisin päiväunillekaan). Tilanne on rasittava ja hermoja kuluttava. Tähän asti olen makoillut hänen vieressään, koittanut olla noteeraamatta höpöttelyjä ja temppuja. Hänellä on myös suuri tarve saada pitää kädestä kiinni. Siinä kun vieressä hiljaa loikoilee, niin on monesti käynyt niin, että nukuttaja on väsyneempi kuin nukutettava. Ja pää on ihan sekaisin väsymyksestä siinä vaiheessa, kun poika vihdoin nukahtaa. No, sunnuntaina todettiin, että nyt täytyy varmaankin tehdä asialle jotain. Sovittiin yhdessä pojan kanssa (joka ei varmaan ikänsä puolesta voinut täysin ymmärtää mitä tuli sovittua), että hän opettelee nukahtamaan itse. Äiti on lähellä, mutta ei vieressä. Minä siis istun hämärässä huoneessa sängyn laidalla ja NEULON. Se on pätevä syy, ettei äidin käsi ole vapaana eikä siitä siten myöskään voi pitää kiinni. Näin ollen minulla on siis nukuttamisneule. Tällähetkellä se on perhe H äidin toiveen mukainen palmikkovillasukan alku. Minun ja lapsen kannalta suotuisaa olisi, että poika oppisi rauhoittumaan unille pian, mutta perhe H äidin kannalta tietysti on ihan OK, että neulon iltaisin odotellessani poikani nukahtamista. =D

Tätä on siis testattu vasta kahtena iltana, mutta mikäli taivas ei putoa niskaan, niin näillä eväillä jatketaan.

Joten saanen esitellä: Nukuttamisneule, opus I.
929728.jpg