Olen kolmenkympin vuosirenkaan jo saavuttanut perheellinen ja työssäkäyvä, koukkuuntunut äiti. Ensimmäinen villapaita taisi valmistua peruskoulun viidennellä luokalla (ilman ohjetta, tapoihini kun ei kuulu käyttää ohjeita). Pusero oli "hieman" epäsuhtainen, mutta urhoollisesti käytin sitä vuosia vaikka se vähän kiristikin hihoista ja kaulus tuntui pahalle. Neulomisen olen oppinut rakkaalta isoäidiltäni, mammalta. Vaikka olenkin vasuri, niin neulon oikeakätisesti, juuri siksi, että mammani perehdytti minut neulomisen saloihin. Tosin virkkaan vasenkätisesti eli luen ohjeet nurinperin. Virkkaan liinat sun muut usein ohjeista, sillä virkkaaminen (pipot poissulkien) ei ole omaa alaani.

Nimimerkistäni hieman: Sanotaan, että asioissa on aina punainen lanka. OK. Mutta se tuntui kovin lattealta ja koska toinen rakas harrastukseni käsitöiden lisäksi on ratsastus, niin aasinsiltana jo kauan sitten taakse jääneeseen kilpauraani on tärkeä väri musta. Minun Elämäni Hevonen oli väriltään musta ja nimikin alkoi Black... Siitäpä se syntyi. Perusolemukseltani en kuitenkaan (toivottavasti) ole kovin musta.

Käsitöitä tein aikaa ennen lapsukaistani huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Jotenkin ei vaan tunnu aika riittävän puikoille ja koukuille, langoille ja ohjeille. Teen yhä mielelläni pienehköjä töitä ystäville ja sukulaisille, koska on mukavaa ilahduttaa läheisiä omakätisillä tuotoksilla. Täytynee myös mainita, että olen kai edelleen langanostokiellossa. Muutimme puolisoni kanssa nykyiseen osoitteeseemme kolmisen vuotta sitten, eikä mieheni ollut aiemmin juurikaan noteerannut lankakasoja, mitä nyt välillä huomautteli kasseista ja pusseista jotka valtasivat alaa asunnon nurkissa. Muuttoa tehdessämme taisin jäädä kiinni: Lankoja "löytyi" erinäisistä kaapeista yhteensä 2 isoa jätesäkillistä, lisäksi oli vielä pari ylipursuavaa pahvilaatikkoa niiden pussien ja nyssyköiden lisäksi. Eli siis tätänykyä minun tulee perustella lankahankinnat ennakkoon tai piilottaa uudet kerät huolellisesti! =)

Perheemme koostuu minun lisäkseni reissutyötä tekevästä miehestä sekä 2½ vuotiaasta päivänsäteestä. Poikamme on tulinen ja puhelias persoona (perinyt kenties äidiltään kyseiset piirteet???), joka mielellään osallistuisi kaikenlaiseen näpertämiseen. Lankakerillä leikkiminen on mieluisaa ja hän tahtoisi olla apuna neulomisessa, virkkaamisessa, päättelemisessä... Suosituin vaatimus on: "Äiti, se on mun homma!"